En ole tietysti ikinä elämässäni tullut kämppääni niin, että viisitoista valkoista jouluruusua odottaa pöydällä. En ole mikäään ruusujen ystävä, mutta näissä oli tunnelmaa, joten niistä piti ottaa kuva. Muutenkin tämä koko huone on luovan köyhyyden kiva ilmentymä. Talon omistaa André Martens, joka on ilmeisesti itse sekä suunnitellut että rakentanut koko asunnon sisustuksen/kalustuksen vuonna 2005, Ikean avustuksella. Kaapit ovat siis tyylikkäitä ja kolisevat aivan helvetisti. Kun Seppo lasinsa huuhtelemisen jälkeen ravistaa siitä veden pois, koko lattia tärisee. Lattia on omituisen pehmeä, pähkinäpuuta jäljittelevä lautalattia, joka on ruuveilla kiinnitetty. Päävalaisin on kiinnitetty solmulla kattoon ja kaikki kaappien ovet ovat oikeasti liimapuu- tai lastulevyä, jotka ovat läpikuultavalla vahalla käsitelty. Huoneessa on myös aika kauniita keramiikka- ja lasiesineitä, joista osan täytyy olla Martensin itsensä käsialaa. Kaunista. Tosin tuikkukynttilät puuttuvat, joten niitä on jostain löydettävä tai muuten ei tule joulu ensiksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti